sivuraide: kirjajulkaisu

Kuva: pieni (ei kannata suurentaa)

Väitöskirjakiireiden keskellä pari viikkoa sitten
ilmestyi Henrikin kanssa toimittamani (alun perin
S. Pihlströmin 40-vuotisjuhlakirjaksi kaavailtu)
Mitä on filosofia? Gaudeamus ei sallinut kirjaan
syntymäpäivämainintaa. 40-vuotisuuden juhliminen
olisi sentään liian camp-henkistä.

Tänään sain kuulla, että kirjan ensimmäinen painos
(n. 800 kpl) on 30 kappaletta vaille myyty loppuun.
Sikäli hyvä, että saamme mahdollisuuden korjata ensi-
painoksen pari noloa kämmiä. Viime metreillä
kiireessä kirjaa työstäessa kustannustoimittajan
käsittelyssä tekstiin lipsahtaa aina outoja virheitä.

Gilles Deleuze on kirjoittanut kirjat NIETZSCHE JA
FILOSOFIA sekä F. Guattarin kanssa MITÄ FILOSOFIA ON?
(Gaudeamus, 1993) Omine EMERSON JA FILOSOFIA sekä
MITÄ ON FILOSOFIAoineni (Gaudeamus, 2010) olisi
ehkä aika keksiä jokunen päivä jotakin omaperäistä.

”2000-luvun alussa, silloin kun alettiin puhua teknokuplasta,
vietin yhden lukukauden Los Angelesissa. Kaupunkiin saavuttuani
asuin hotellissa ja etsin asuntoa hieman erikoisesti ilman autoa,
ja vuokraisännäkseni sitten muodostunut mies kyyti minua muutamille
mahdollisille kohteille. Kerroin hänelle olevani ammatti­filosofi,
mutta aina silloin tällöin haaveilevani siitä, että tekisin
joskus oikeaa työtä, ”real work”. Tämä ilmaus oli
sijoitusasuntoja velaksi pitävälle [...]
puolalaismiehelle tällaisessa
yhteydessä aivan outo.”

(Mikko Yrjönsuuri, Filosofinen työ yhteiskunnassa)

ch-ch-ch-ch-ch-ch-check it out
wh-wh-wh-wh-what's it all about

(sanoo Beastie Boys)

D. C. kännykuvina

Valkoisen talon edustalla (tai oikeastaan
takapuolella) yllättävän vähän turvatoimia.
Protestikenttänä tunnetulla alueella ihmiset
mölisevät megafoneihin mitä sylki suuhun tuo.


Oppaanani oli Crystal, johon tutustuin kaksi
vuotta sitten Harvardissa kuokkiessani.


Lähestymme uljaan fallista
Washington Monumenttia.


Aika ajoin tuntuu, kuin
olisimme ulkoavaruudessa.


Täällä olin yötä. (Paikka
ei ollut niin pelottava eikä
lainkaan niin kallis
miltä näyttää.)


Hiivin portaita pitkin ullakolle
kenenkään huomaamatta.


Tällaista tummanpuhuvaa arkkitehtuuria
olisi kiva nähdä joskus ultrakirkkaita
värejä suosivassa Skandinaviassakin.


Näkymä Capitol Hilliltä National Mallille
päin (puistoalueen laidoilla erilaisia museoita
National Gallery of Artsista Holocaust
Memorial Museumiin.


Aurinko laskee kahdeksalta.

Saatana saapuu ..

.. Washingtoniin.



Jos professuureja jaettaisiin hajamielisyyden perusteella, saattaisin saadakin puuhan. Eräänä viikonloppuna nostin automaatista 60 dollaria, mutta unohdin ottaa ne mukaani!* Perjantaina piti ottamani kuvia öisestä Harvardista, mutta unohdin kameran muistikortin. Menin 24/7 -kauppaan ostamaan muistikorttia, unohdin kauppaan kameran linssisuojuksen ...

*Rahat eivät olleet tililtäni hävinneet, kun parin päivän päästä uskalsin asian tilitiedoista tarkastaa.

Tämän viikonlopun olen ollut Washington dee ceessä. Lähdön kanssa tuli pienesti kiire, kuten yleensä lennellessä mihin tahansa paikkaan aamupäivällä. Lennot olivat varsin halvat, yöpaikkana majesteettisen viihtyisä viktoriaaninen majatalo ..

Jännittävää täällä on ollut havaita, kuinka arkkitehtuuri on pitkälti Euroopasta kopioitua. Nk. National Mall -- Capitol Hillin edusta museoineen, puistoineen ja monumentteineen aina valkoisen talon kulmille -- on olennaisilta osiltaan kopio Pariisin keskustasta, Louvren edustan puistoista aina Champs Élysées'lle asti (täkäläinen arkkitehti ranskalais-amerikkalainen Pierre L'Enfant). National Gallery of Artsin (jonka näyttelyt olivat kylläkin hienoja!) aula taas näyttää olevan kopioitu ..

Pantheonista, Roomasta.

Eipä sillä, ihan mukavaa jos Uusi Uljas Maailma ei olekaan joka suhteessa ihmeellisempi ja hienompi kuin Vanha & Kompleksinen Eurooppa.

Koetan viestiä matkasta vielä lisää lähipäivinä; taidan jatkossa päivittäytyä osin aikaeron vuoksi maanantaisin.

Koetan nyt ehtiä syödä ja pian lentää takaisin Bostoniin.

blogi avattu!

THUMBS UP!

ploki on avattu yleisölle.
viikon piileskelleenä tekijänsä
tiedossa, on aika
julkistaa osoite.

Ehdin jo pelätä terveyteni,
väitöskirjani ja tulevaisuuteni
puolesta, kun ajauduin täällä
kummaan kahden kolmen viikon
tulehduskierteeseen.

Ehkä nämä ovat olleet viimeiset kiusaukseni
väitöskirjani viimeistelyhetkinä. Viimeisimpänä
vielä oikea nilkkani turposi ja tulehtui.
Amerikkalainen lääkäri sanoi
minut täytyy hospitalizoida
jos jalka on vaikka infected.

Kerroin hänelle tuntevani tapauksen,
googlasimme netistä sopivalta kuulostavan
lääkkeen (näin on käynyt minulle ennenkin tässä maassa),
nyt tilanteeni on toivon mukaan parempaan päin.

En tahdo dramatisoida: ehdin jo
ajatella maitojunaa ja koukkausta Suomeen.
Kuulumisten välittäminen tuntui hetken turhalta.
Pahoittelen, ettei minusta ole kuulunut.
Nyt koetan värkätä tänne jotakin
viimeistään kunkin viikon sunnuntaina.

Tervetuloa lueskelemaan!
[alun peukalo kuvaa sormeni kulumaa
kun ensi viikkoina askartelin itselleni
verhotangot, jotta saisin Suomesta
ostamani verhot paikoilleen]

kuukautiset

Huh! Ensimmäinen kuukausi on täällä takana.

Siihen on mahtunut New York Philharmonicin soittama Kevätuhri (Stravinsky), samaisen kaupungin majapaikkani YMCA:n vierashuoneiden laukaisema olkapääkipu, sitä edeltänyt viikon vatsatauti (laukaisi osaltaan olkapääkivun!), käytännön asioiden järjestelyä sekä uusien tutkimusmenetelmien oppimista.

Sitten graduaikojeni kaikki on virtuaalistunut. Sielukkuuden tuoksua henkivien vanhojen kirjojen sijaan kaikki on muuntunut peedeeäffiksi (koneelta luettaviksi tiedostoiksi) ja databaseiksi (kaiken peedeeäffiä koskevan tiedon sisältäviksi tietopankeiksi).

Hyvänä puolena on, että satakin vuotta vanhaan artikkeliin saattaa päästä käsiksi hiiren näpäytyksillä (Harvardin vierailevana tutkijana saa käyttöoikeuksia moniin paikkoihin). Huonona puolena on, että tutkiminen muuttuu enemmän koneella istumiseksi, vähemmän sokkeloisissa kirjastoissa seikkailuiksi ja kirjapinojen ahminnaksi.

Täällä yliopiston pääkirjaston kirjat sijaitsevat maan alla. Uutta kirjaa metsästäessä on ensin katsottava aanelosen mittaisesta litasta kirjan sijainti maanalaisilla käytävillä, sen jälkeen on hävittävä labyrintteihin, joissa on hiljaista, kylmä ja raikas ilma ja pimeää, kunnes aina uuteen hyllyväliin astuessa valot syttyvät.

Monet lähikahvilat täyttyvät läppäreihin kurkistelevista opiskelijoista iltaisin ja viikonloppuisinkin; yliopisto vaatii täällä loputonta opiskelua. Visiting fellow'na (tämä virallinen nimikkeeni täällä) voin pitää itseni vaatimuksista riippumattomana, ja usein mietinkin, syventääkö jatkuva opiskelu toden teolla ihmisten ajattelua.

Toisaalta vierailevana tutkijana kontaktini yliopistoon ovat melko vähäisiä; teen osan puuhista kotona ja joskus voi kulua montakin päivää, etten näe filosofeja. Väitöskirjan viimeistelystä joutunee maksamaan yksinäisyyden hinnan.

Filosofikollegat sanovat minun tulleen täällä oikeaan paikkaan, Emersonia kun tutkin. Filosofian laitos sijaitsee tosiaankin rakennuksessa nimeltä Emerson Hall; eteisessä setä Eme tervehtii patsastelevan myhäilevä ilme kasvoillaan. Emersonismi on silkkaa silmänlumetta: itse asiassa kukaan täkäläisistä filosofeista ei tutki Emersonia - hyvä jos kukaan on häntä edes artikkelissa maininnut (puhun siis filosofeista, en esim. kirjallisuudentutkijoista)! Klassista amerikkalaista ajattelua (ml. pragmatismia) ei tutkita maan parhaiden yliopistojen filosofian laitoksilla.

Luulen paikkaavani aukkoa, mutten tiedä huomaavatko muut aukkoa alkuunkaan.

koti esittäytyy

Filosofia on tavallisten asioiden ajattelua.


Esimerkiksi kysymys mielen ja ruumiin
suhteesta on filosofinen ongelma.


Johtuuko unettomuus fyysisistä
vai psyykkisistä seikoista?


Tässä espanjalaiselta arkkitehtiopiskelijalta
vuokraamassani kämpässä teen osan töistäni.

h. a. esittäytyy

Hei! Olen Heikki, 31-vuotias
pian väittelevä filosofi.


Blogini nimi tulee pitkäaikaisesta tutkimus-
aiheestani Ralph Waldo Emersonista (1802-1883).


Väitöskirjani nimi on
Self as World - The New Emerson.


Se on tietääkseni ensimmäinen
kokonaisesitys Emersonin filosofiasta.