Valkoisen talon edustalla (tai oikeastaan
takapuolella) yllättävän vähän turvatoimia.
Protestikenttänä tunnetulla alueella ihmiset
mölisevät megafoneihin mitä sylki suuhun tuo.
Oppaanani oli Crystal, johon tutustuin kaksi
vuotta sitten Harvardissa kuokkiessani.
Lähestymme uljaan fallista
Washington Monumenttia.
Aika ajoin tuntuu, kuin
olisimme ulkoavaruudessa.
Täällä olin yötä. (Paikka
ei ollut niin pelottava eikä
lainkaan niin kallis
miltä näyttää.)
Hiivin portaita pitkin ullakolle
kenenkään huomaamatta.
Tällaista tummanpuhuvaa arkkitehtuuria
olisi kiva nähdä joskus ultrakirkkaita
värejä suosivassa Skandinaviassakin.
Näkymä Capitol Hilliltä National Mallille
päin (puistoalueen laidoilla erilaisia museoita
National Gallery of Artsista Holocaust
Memorial Museumiin.
Aurinko laskee kahdeksalta.
