kuukautiset

Huh! Ensimmäinen kuukausi on täällä takana.

Siihen on mahtunut New York Philharmonicin soittama Kevätuhri (Stravinsky), samaisen kaupungin majapaikkani YMCA:n vierashuoneiden laukaisema olkapääkipu, sitä edeltänyt viikon vatsatauti (laukaisi osaltaan olkapääkivun!), käytännön asioiden järjestelyä sekä uusien tutkimusmenetelmien oppimista.

Sitten graduaikojeni kaikki on virtuaalistunut. Sielukkuuden tuoksua henkivien vanhojen kirjojen sijaan kaikki on muuntunut peedeeäffiksi (koneelta luettaviksi tiedostoiksi) ja databaseiksi (kaiken peedeeäffiä koskevan tiedon sisältäviksi tietopankeiksi).

Hyvänä puolena on, että satakin vuotta vanhaan artikkeliin saattaa päästä käsiksi hiiren näpäytyksillä (Harvardin vierailevana tutkijana saa käyttöoikeuksia moniin paikkoihin). Huonona puolena on, että tutkiminen muuttuu enemmän koneella istumiseksi, vähemmän sokkeloisissa kirjastoissa seikkailuiksi ja kirjapinojen ahminnaksi.

Täällä yliopiston pääkirjaston kirjat sijaitsevat maan alla. Uutta kirjaa metsästäessä on ensin katsottava aanelosen mittaisesta litasta kirjan sijainti maanalaisilla käytävillä, sen jälkeen on hävittävä labyrintteihin, joissa on hiljaista, kylmä ja raikas ilma ja pimeää, kunnes aina uuteen hyllyväliin astuessa valot syttyvät.

Monet lähikahvilat täyttyvät läppäreihin kurkistelevista opiskelijoista iltaisin ja viikonloppuisinkin; yliopisto vaatii täällä loputonta opiskelua. Visiting fellow'na (tämä virallinen nimikkeeni täällä) voin pitää itseni vaatimuksista riippumattomana, ja usein mietinkin, syventääkö jatkuva opiskelu toden teolla ihmisten ajattelua.

Toisaalta vierailevana tutkijana kontaktini yliopistoon ovat melko vähäisiä; teen osan puuhista kotona ja joskus voi kulua montakin päivää, etten näe filosofeja. Väitöskirjan viimeistelystä joutunee maksamaan yksinäisyyden hinnan.

Filosofikollegat sanovat minun tulleen täällä oikeaan paikkaan, Emersonia kun tutkin. Filosofian laitos sijaitsee tosiaankin rakennuksessa nimeltä Emerson Hall; eteisessä setä Eme tervehtii patsastelevan myhäilevä ilme kasvoillaan. Emersonismi on silkkaa silmänlumetta: itse asiassa kukaan täkäläisistä filosofeista ei tutki Emersonia - hyvä jos kukaan on häntä edes artikkelissa maininnut (puhun siis filosofeista, en esim. kirjallisuudentutkijoista)! Klassista amerikkalaista ajattelua (ml. pragmatismia) ei tutkita maan parhaiden yliopistojen filosofian laitoksilla.

Luulen paikkaavani aukkoa, mutten tiedä huomaavatko muut aukkoa alkuunkaan.