sunnuntai 26. joulukuuta 2010

väitöskuvia II

Vaihteeksi enkuin tekstein (myös vastaväittäjälle)
In the second native tongue, for a change --


Mr. Nemanja Balcin getting into the mood for the event;
one of the most talked about guys during the ensuing days ...


On the left-hand side of the table some of the key people
for my defense, not all of them present in the Karonkka:

Päivi Mehtonen, researcher in literature (leftmost corner)
-- one of the members in the final review board

Susanna Linbderg (rightmost corner on the left-hand side)
-- my external examiner (alongside Douglas Anderson)


My father, Moona and myself
right before the evening party --


And finally, my elusive mother caught in a good mood
(Eli kumman hankalasti kuvautuva äitini vihdoin pyydystettynä!)


The foods were provided by a family business called
Liekoranta (Sastamala), & generally enjoyed a great deal.


The chief programmatic entertainment came from
my friend Erkki, & Teemu for one song mentioned above --


Moona surrounded, on the one hand, by my likeable supervisor
Sami Pihlström, and on the other, by Göran Torrkulla from Åbo Akademi.


My sister Hanna and my cousin Tanja to the left, to the right
also my good friends Sanna (to the front) & Heli (to the back)


... and finally the table of vigorous youth, among others another
philosopher Renne from Kuhmo (middle left),
and Mikko Pelttari (middle right).

Pictures this time by my father Paavo Kovalainen;
kuvista kiitokset isälleni Paavo "Kova-Pate" Kovalaiselle ..

maanantai 20. joulukuuta 2010

väitöskuvia I


TÄSSÄ SEISON ENKÄ MUUTA VOI.

Lienen juuri pitänyt lectioni ja kuuntelen
hra Lysakerin avaavia huomioita työstäni.


Ehkä paras saamani ohje väitökseen oli vain
nauttia kaikesta, kun hetki lopulta koittaa.

Sitä paitsi vastaväittäjä osoittautui vallan suopeaksi;
yhden betasalpaajan voimalla tunnelma oli jopa rento --

* *

Karonkassa meininki olikin sitten kiivaampi,
eikä juhlavaa taustamusiikkia oikein tahtonut kuulla.

Saimme kuitenkin mehevää musiikkitarjontaa, kun
ystäväni Erkki ja Madonna ottivat tilan haltuunsa.


Ylhäällä vasemmalla puolen pöytää:
Jukka & Kirsti Pennanen,
isäni Paavo Kovalainen

Oikealla taasen takaviistosta:
äitini Eila Kovalainen,
enoni Seppo Maskonen


Puhettani en oikeastaan tarkoittanut hauskaksi;
ehkä siinä vaiheessa iltaa huumori
oli jo muuttunut tahattomaksi.

Kuvista kiitokset Marita Maskoselle;
minulle saa lähettää muita kuvia, mieluusti
GMAIL-osoitteeseen: h.a.kovalainen@gmail.com

puolustus piti!


Ikkunalaudalle on kasautunut
kerroksittain lunta.

Joulun alla olen iloinen,
kun puolustukseni piti.
Pääsin tohtoriksi.


Kaikki meni vastaväittäjän vierailulla hyvin,
joskin sää oli tolkuton (keskim. -15 ° C)!

Mieleen tulee väistämättä kuhmolaisten nuorten
taannoinen yläaste-punkbändi ARKTISISTA OLOISTA ...

*

Lopuksi akne- ja laihdutuskuurien
hengessä asiaankuuluva mainos:

Miltä Heikki, 32 v., näyttää
ENNEN väitöstä, entä väitöksen JÄLKEEN?

E N N E N :



J Ä L K E E N :

Ihon värin muunnoksen perusteella väittelyä
voinee suositella lämpimästi.

maanantai 6. joulukuuta 2010

infoa: SIJAINTI

Olennaista informaatiota olennaisten paikkojen löytämiseksi.

Yliopiston päärakennus on lähellä Tampere-taloa (os. Kalevantie 4).
Luentosali A 1 on pääaulasta tultaessa 2. kerroksessa.
Väitöstilaisuus alkaa siis LA 11.12. klo 12:00.


Yliopistolta karonkkapaikalle
on matkaa n. 3,2 km (ks. yllä).

Perille pääsee vaikkapa bussilla numero 3,
joka lähtee suhteellisen läheltä yliopistoa esim.
Itsenäisyydenkadulta (suuntana PETSAMO, ei Lahdesjärvi),
myös Keskustorilta pääsee tarpeen mukaan bussin kyytiin.

Bussilla kävelyä jää loppumatkasta n. 1 km,
ja bussi kulkee pari kertaa tunnissa (lähdöt
Keskustorilta aina tasalta ja puolelta):


Monet taitavat tosin tulla paikalle taksilla -- tai
jotkut ehkä omin autoin -- joten sitäkin varten
ohessa vielä satelliittikuva loppumatkasta:


Karonkan olisi siis määrä alkaa klo 18:30,
kunhan kaikki ehdimme paikan päälle. Yliopistolla
on lisäksi väitöksen jälkeen pieni kahvitilaisuus.

Suunnistusaiheisista jutuista voi kysellä tarpeen mukaan Tampere-
lähtöiseltä puolisoltani Moona Pennaselta, puh. 050 353 9770
tai spostitse etunimi.sukunimi@aalto.fi.

perjantai 3. joulukuuta 2010

vastaväittäjä!

Kaiken itse-ekshibitionismin rinnalla ajattelin olevan
sentään kohdallista, että esittelisin myös vastaväittäjääni.


John Lysaker on nelisenkymmentävuotias amerikkalainen filosofi,
joka toimii professorina Emory Universityssä (Atlanta, Georgia).

Hän on tutkinut erityisesti taiteenfilosofiaa ja estetiikkaa,
Emersonia ja eurooppalaista 1900-luvun ajattelua sekä
filosofista psykologiaa ja yhteiskuntafilosofiaa.


Vastaväittäjäksi hän tarjoutui pitkälti kirjansa
Emerson and Self-Culture (2008) ansiosta.

Kirjan johtoajatuksen mukaan itsekasvatus (self-culture)
on kaikkia meitä kohtaava haaste ja tehtävä.

Monet arkisetkin elämänvalinnat, kuten vaikka kuuntelemani
musiikki, liittyvät siihen kuka ja millainen haluan olla.


Kaiken muun hyvän lisäksi John laulaa
bändissä nimeltä "No! I am Spartacus!"

Tulimme tutuiksi, kun vuoden 2008 Yhdysvaltain
tutkijavierailullani kävin tapaamassa häntä Oregonissa,
jossa hän silloin vielä oli virassa.

Johnia huvittaa, että vastaväittäjä nimitetään englanniksi
sanalla OPPONENT (vastustaja, vihollinen). Saa nähdä,
millaisen nahistelun saamme yhdessä aikaiseksi.

maanantai 29. marraskuuta 2010

väitöksen lehdistötiedote


Lehdistötiedote väitöskirjasta lähti kuvan kera ilmoille tänään.
Liitän tekstin oheen ymmärryksen ja yleistajuisuuden koekaniiniksi.

*

Asioina ja sanoina minuus ja maailma ovat ehkä turhankin tuttuja, eikä niiden filosofista merkitystä ja arkielämässä ilmenevää yhteyttä niinkään usein pysähdytä pohtimaan. Paljon toki puhutaan itsetuntemuksesta ja oman elämän herruudesta, mutta entä jos elämä ei olekaan hallittavissa ja minuus ja maailma ovat erottamattomasti yhteydessä?

Yhdysvaltalaista esseisti-filosofi-runoilijaa Ralph Waldo Emersonia (1803-1882) on tähän asti tulkittu pitkälti kirjallisuudenhistoriaa vasten. Samalla kun hänen runollisten esseidensä filosofinen merkitys on viime aikoina yhä enemmän tunnustettu, systemaattista filosofista tulkintaa ei ole ollut saatavilla. Väitöskirjani vastaa tarpeeseen tulkitsemalla Emersonin esseitä minuuden ja maailman välisenä intiiminä vuoropuheluna, johon kuuluu niin vastavuoroisuus kuin ristiriitaisuuskin.

Monin eri tavoin maailman tunteminen edellyttää oman itsen tuntemista, ja itsetuntemuksesta vuorostaan avautuu ikkunoita maailmaan. Minuuden ja maailman suhde ei kuitenkaan ole aina symbioottinen tai sopusointuinen, ovathan itsen ja maailman väliset konfliktit täysin todellisia. On esimerkiksi mahdollista kadottaa ote omasta itsestään samalla vieraantuen maailmasta, minkä ei kuitenkaan pitäisi merkitä vian löytyvän itsestä eikä lainkaan maailmasta.

Itsetuntemuksen arvon tähdentämisestä huolimatta tutkimuksessa ei puolusteta yksioikoista näkemystä, jonka mukaan maailma olisi minuudelle alisteinen. Pikemminkin johtoajatuksena on, että minuuteen syventyminen voi tehdä aidosti mahdolliseksi sen, että maailma saa sijansa minuudessa.

Minuuden ja maailman yhteyden tutkiminen voi auttaa meitä hahmottamaan, milloin tulisi kuunnella itseä ja milloin maailmaa; eron tunnistaminen yksittäisissä elämäntilanteissa jää olemisemme ongelmaksi ja haasteeksi.

maanantai 22. marraskuuta 2010

toinen matkakohde


OHO! ON TÄMÄ WEIMAR
AIKA JÄNNÄ PAIKKA.


Hiivin kohti yöpäikkaani,
Kleine Residenziä, kaupungin
vanhinta kahvila/ravintola/hotellia...


Vanha Martti oli oikeassa:
Maailma on arkisia ihmeitä pullollaan.


Huonettani kohti kulkiessa
portaaseen syttyy mystillinen valo.

Käyn ortodoksirkolla, joka osoittautuu
ekumeeniseksi kuriositeetiksi:


Goethe ja Schiller on haudattu vasemmalla
olevaan kappeliin, seinä seinää vasten on
1862 valmistunut venäläisortodoksinen kirkko.


Vähän kävelevän museon vikaa kaupungissa on.
Goethen kodin kaltaisten linnakkeiden keskeltä
(taustalla Goethen käyttämä hevosvaunu)
oli ihan mukava palata taas Suomeen.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

painoa kohti .. !

...

Monelle ei ehkä tulisi mieleen alkaa peukaloida
väitöskirjaa kovinkaan tarkasti sen jälkeen kun
vastaväittäjät ovat jo antaneet myönteiset
lausuntonsa (sain omani syyskuun loppupuolella).


Mutta emersonileinen perfektionisti kun olen
(ystäväni Henrik tapaa vitsailla termillä, joka
tutkimuksissasi tarkoittaa oikeastaan hieman toista
asiaa), en voinut välttää kiusausta.


Erityisesti yhdeksättä ja viimeistä, uskontoa käsittelevää
lukua piti paikoin kirjoittaa uusiksi, se kun oli jäänyt
hieman muita viimeistelemättömämmäksi. Jos sanon
ihan oikeasti se kuulostaa leikiltä.


Samalla korjasin aivan pakollisia muotoseikkoja
(kuten lähdeluettelon tarkan aikajärjestyksen),
löysinpä vielä viime hetken kirjoitusvirheitäkin.


Nyt homma on kuitenkin takana.
Tällä viikolla Juvenes Print saa painoluvan,
eli juttu on päästettävä iloisesti käsistä.
Muutamat virheet saakoot jäädä tekstiin pesimään.


Aina on oltava kauneusvirheitä.
Niiden bongaaminen tuo lukijalle lisäjännitystä.

Siinäpä onkin emersonilaiselle perfektionistille
pari kiperää opetusta.

[KUVISTA: nyt ylimpänä ja alimpana vihdoinkin paremmat
kuvat tunnetusta Neckar-varren näkymästä. Ikkunan takaa
Tübingenin työpaikaltani, oksien takaa lähiseudun kylästä. Keskellä
suomalainen turisti poseeraa hullun runoilijan Hölden talolla.]

torstai 11. marraskuuta 2010

* lahjatoive *

Kun asiaa on jo ehditty jonkun verran kysellä, niin --

Väitöslahjatoiveenani olisi matkakassan kerryttäminen
minun ja Moonan yhteistä Wienin matkaa varten.

Tahtoisimme nuuskia yhden 1900-luvun merkittävimmän
kulttuurikaupungin tunnelmaa: Freudin, Klimtin, Schielen,
Mahlerin & Wittgensteinin jalanjäljissä ..

* *

Lahjasta voi kysellä tarkemmin äidiltäni Eila Kovalaiselta
puhelinnumerosta 0400 210 167 tai osoitteesta eila.kovalainen@gmail.com.

Tai jos joku hurjistuu ihan vanhaa kunnon postia käyttämään:
Peikontie 2 D 50, 90550 OULU

* *

Jännitys tiivistyy -- kuukausi aikaa inttämiseen!

Saksan maisemia

Tübingenin kaupunki on melko satumaisen sokkeloinen, jonkun
mielestä imelän romanttinen, toisen mielestä kaunis pieni.

Saksan Jyväskylä? - alle 90 000 asukasta,
joista melkein 25 000 opiskelijaa.


Torstaina pidin täkäläisessä Tutkimusinstituutissa oman
esitelmäni Emersonin esseestä "Experience" (Kokemus) (1844).

Eräs vanha professoriherra äityi kritiikkiin:
EIHÄN TÄMÄ OLE FILOSOFIAA, TÄMÄ ON
SILKKAA RUNOUTTA JA TUNTEILUA!


"... Emerson oli varmaankin autisti, kun ei
kyennyt suremaan oman poikansa kuolemaa ..."

Pidin pintani ja vastasin kritiikkiin toteamalla
inhimilliseen kokemukseen kuuluvan suremisen vaikeuden
siinä missä viidellä aistillamme aistittavat aistiobjektitkin
(jälkimmäinen herran professorin esimerkki kokemuksesta).


Tiistaina alkuillasta ehdin käveleksiä kaupunkilabyrintissa:
ohutta kujaa pitkin kohti Friedrich Hölderlinin vanhaa taloa.

Herra Hölde oli 1843 kuollut saksalainen runoilija, joka filosofien
Hegelin ja Schellingin tavoin asusteli taannoin täällä.


Yllä olevien Neckar-jokea reunustavien talojen näkymä
on täällä kaikille tuttu; ehkä joskus muulloin kuin

nuhruisena syyspäivänä se voisi näyttää vielä pikkusievemmältä.
Runoilijan talo on restauroitu puhtoiseksi, torni on aika kiva:


Kaupungilla pyöriessä tulee vastaan mitä jännittävimpiä piiperryksiä:
joskus tuntuu, että tällaisissa taloissa asuu melkomoista herkkyyttä.

Tai sitten pitkäkestoiset Romantiikan aikakauden tutkimukseni ovat
pehmentäneet pääni niin, että herkistyn vähän kaikesta kaikkialla .. ..

maanantai 8. marraskuuta 2010

Paluu ulkomaahan --

Ennen väitöstäni toteutuu vielä yksi ulkomaanmatka:
Tampereen Pirkkalasta lensin eilen viikoksi Tübingeniin.


Hotellihuoneeni ulkopuolella asusti läjä kasveja, kun taas
itse huone oli pikkuisen ahdas (sain vaihdettua toiseen).


Ennen perille pääsyä mielen valtasi taas hajamielisyys:
Frankfurtissa unohdin 20 kg:n matkalaukkuni bussiin.


Kiitos viiden minuutin viiveellä palautuneen
muistini ehdin juoksujalkaa hakea laukkuni.


Ennen kommellusta olin jo ehtinyt myöhästyä Frankfurt Hahnin
lentokentällä Mainzin bussista (ehdin perille Tübingeniin puolelta öin).


Kaupungin vanhuuden ja saksalaisten ikuisen kasikyt-
lukulaisuuden aistii vanhoista töhrityistä muureista.


Kuka tuon nimiseen baariin julkeaisi mennä?
Olen täällä viikon, toiseksi viikoksi matkaan Weimariin.

Karonkkapaikka by night


Uusi sauna on rakennettu
tulipalon jälkeen.


Oikealle alaviistoon
ei-mihinkään astutaan avantoon.


Punaiset lukemat
kertovat saunan lämmön.


Moona tahtoi kuvata kuusen
oksia taivasta vasten.


Minä puolestani kolmea valon
siltaa viereisen metsän takana.


Paikalla oli yksityiset bileet;
saattoivat luulla meitä vakoojiksi.