Shampoiden ja saippuoiden
määrä on tuplaantunut:
luokseni on saapunut nainen.
On kotoisampaa ja värikkäämpää.
*
Moona tuli tänne viikko sitten. Jaetun
Harvard-arjen sävyttämän viikon päätteeksi
loikkasimme New Yorkiin kuulemaan
Philharmonicia, joka soitti
Magnus Linbergin uuden teoksen
ja Sibeliuksen viulukonserton.
Jälkimmäinen oli vavahduttava,
Moonan sanoin kauneinta mitä
hän on kuullut.
Kaikki Nueva Yorkissa ei
kuitenkaan ole korkeakulttuuria:
Emme ehtineet kokeilla Pyschic
Readingseja: ne olisivat voineet
pelastaa sielumme.
(Kyltin kirjailija oli kylläkin skarpannut
jatkettuaan kyltin yläosasta oikeaan
laitaan, jossa samat sanat esiintyivät virheettä.
Tämän hyväksyminen jää uskon varaan koska ei kuvassa näy.)
Pahat terroristit päättivät säästää meidät,
vaikka käpsimmekin Times Squaren poikki
(näkyy taustalla pienenpienenä).
En ole vielä onnistunut sulattamaan tuota
megalomaanista kaupunkia oman comfort zoneni
piiriin; toinen puoliskoni sen sijaan (joka
on kotoisin enemmän New Yorkin kaltaisesta
kaupungista kuin meitsi, nimittäin TAMPEREELTA)
tahtoo takaisin jo huomenna.
Ensin on taas sukellettava
väitöskirjapyörteeseen.
