mielestä imelän romanttinen, toisen mielestä kaunis pieni.
Saksan Jyväskylä? - alle 90 000 asukasta,
joista melkein 25 000 opiskelijaa.
Torstaina pidin täkäläisessä Tutkimusinstituutissa oman
esitelmäni Emersonin esseestä "Experience" (Kokemus) (1844).
Eräs vanha professoriherra äityi kritiikkiin:
EIHÄN TÄMÄ OLE FILOSOFIAA, TÄMÄ ON
SILKKAA RUNOUTTA JA TUNTEILUA!
"... Emerson oli varmaankin autisti, kun ei
kyennyt suremaan oman poikansa kuolemaa ..."
Pidin pintani ja vastasin kritiikkiin toteamalla
inhimilliseen kokemukseen kuuluvan suremisen vaikeuden
siinä missä viidellä aistillamme aistittavat aistiobjektitkin
(jälkimmäinen herran professorin esimerkki kokemuksesta).
Tiistaina alkuillasta ehdin käveleksiä kaupunkilabyrintissa:
ohutta kujaa pitkin kohti Friedrich Hölderlinin vanhaa taloa.
Herra Hölde oli 1843 kuollut saksalainen runoilija, joka filosofien
Hegelin ja Schellingin tavoin asusteli taannoin täällä.
Yllä olevien Neckar-jokea reunustavien talojen näkymä
on täällä kaikille tuttu; ehkä joskus muulloin kuin
nuhruisena syyspäivänä se voisi näyttää vielä pikkusievemmältä.
Runoilijan talo on restauroitu puhtoiseksi, torni on aika kiva:
Kaupungilla pyöriessä tulee vastaan mitä jännittävimpiä piiperryksiä:
joskus tuntuu, että tällaisissa taloissa asuu melkomoista herkkyyttä.
Tai sitten pitkäkestoiset Romantiikan aikakauden tutkimukseni ovat
pehmentäneet pääni niin, että herkistyn vähän kaikesta kaikkialla .. ..
